2. Yhteistyöverkoston muodostaminen
Osaamistarpeiden selvittämiseen osallistui keskeisiä työelämän sidosryhmiä. Näistä sidosryhmistä muodostuu luonteva työelämäkumppaneiden verkosto. Osaamiskokonaisuuden suunnittelu ja toteutus puolestaan edellyttävät tutkinnon osia eri korkeakoulujen opetussuunnitelmista. Osaamiskokonaisuuden toteuttajat kootaan kokonaisuuden sisältötarpeiden mukaan korkeakouluverkostosta, verkoston profiilit huomioiden sekä valtakunnallinen opetustarjonta kartoittaen.
Jotta eri korkeakoulujen vahvuuksia saataisiin hyödynnettyä ja sisällytettyä uuteen koulutustuotteeseen, henkilöstön pitää riittävällä tasolla tunnistaa muiden korkeakoulujen profiileja ja tarjontaa. Tässä voidaan hyödyntää erilaisia verkostotapaamisia ja kohtaamisia, sosiaalista mediaa ja korkeakoulujen verkkosivuja. Myös henkilökohtaiset kontaktit ovat usein merkittävässä roolissa yhteistyön käynnistymisessä. Keskeisiä foorumeja ovat esimerkiksi avointen yliopistojen ja avointen ammattikorkeakoulujen verkostot ja yhteiset tapaamiset.
Yhteistyöverkoston muodostuttua alkuvaiheessa sovitaan korkeakoulujen välisestä työnjaosta. On myös suositeltavaa päättää osaamiskokonaisuutta koordinoiva korkeakoulu.
Biotalous- ja ympäristöalan pilotissa yhteistyöverkoston laajentaminen aloitettiin kartoittamalla pilottiin osallistuvien korkeakoulujen sekä muiden suomalaisten avointen korkeakoulujen pilotin teemaan liittyvä opintotarjonta pääpiirteissään (etenkin verkkokurssit). Kartoitustyötä tehtiin mm. korkeakoulujen verkkosivujen kautta sekä ottamalla yhteyttä suoraan avoimen korkeakoulun yksiköihin sähköpostilla. Verkoston rakentamisessa hyödynnettiin myös avointen ammattikorkeakoulujen verkoston sekä avointen yliopistojen foorumin kokouksia.
Haasteena osaamiskokonaisuuden rakentamisessa oli vähäinen verkko-opintojen tarjonta avoimissa korkeakouluissa. Alaan liittyviä opintojaksoja oli tarjolla lähes kaikissa korkeakouluissa, mutta ne eivät olleet avointen korkeakoulujen tarjonnassa ja vielä harvemmin täysin verkkototeutuksena. Osaamistarvekartoitusten perusteella opintokokonaisuuden sisältöä pyrittiin laajentamaan etsimällä toteutuksia hankekonsortion ulkopuolisista korkeakouluista ja kannustamalla korkeakouluja tuottamaan verkko-opintojaksoja.
Yhteistyöverkostoa ylläpidettiin lähettämällä sähköpostia avointen korkeakoulujen yhteyshenkilöille säännöllisesti. Sähköposteissa tiedusteltiin halukkuutta lähteä mukaan yhteistyöverkostoon, selvitettiin biotalous- ja ympäristöalaan liittyvää verkko-opintotarjontaa sekä päivitettiin opintotarjonnan muutoksia. Yhteistyöverkoston ylläpito ja opintotarjonnan päivittäminen hankkeen päättymisen jälkeen on haaste, ja ylläpito ja koordinaatio pyritään toteuttamaan mahdollisimman vähäisillä henkilöresursseilla. Yhteisenä ylläpitotyökaluna toimii verkkosivuilla oleva tietokanta, johon jokainen yhteistyöverkostossa mukana oleva avoin korkeakoulu voi päivittää joustavasti tarjonnassa olevia opintojaan.
Sosiaali- ja terveysalan pilotin ensimmäisessä vaiheessa tiivistettiin pilottiin osallistuvien korkeakoulujen välistä yhteistyötä. Sote-alan koulutusta järjestävien korkeakoulujen verkostoituminen on haasteellista, koska Suomessa on useita sote-alan koulutusta järjestäviä korkeakouluja ja niiden opintotarjonta on laajaa. Alkuvaiheessa tutustuttiin erilaisiin yhteistyömuotoihin, kuten avointen yliopistojen koulutusyhteistyöhön (mm. kuntoutustiede ja terveystieto) sekä Lapin korkeakoulukonsortioon. Pilotissa järjestettiin yhteisiä ns. sisäisiä seminaareja, joilla selvitettiin yhteistyön luonnetta ja toteutustapoja. Vertailuanalyysien (benchmark) ja sisäisten seminaarien tuloksena pilotissa päädyttiin ratkaisuun tuottaa yhteinen osaamiskokonaisuus, jossa kokeiltiin hankkeen aikana työelämälähtöisen opetuksen suunnittelua ja toteuttamista yhteistyöverkostona. Vertailuanalyysin tuloksena huomattiin, että avointa yliopisto-opetusta on järjestetty yliopistojen välisenä yhteistyönä, muttei yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välisenä yhteistyönä.
Toisessa vaiheessa sovittiin tapaamisia muihin kuin pilottikorkeakouluihin. Tapaamisissa kerrottiin sote-pilotissa saaduista kokemuksista ja korkeakoulujen välisestä yhteistyöstä. Huomattiin, että voimavarojen yhdistämiseen on selkeä tarve. Kun korkeakoulutoimijat tuntevat toistensa tarjonnan ja toimijat, myös tarpeenmukaiset yhteistyökumppanit löydetään tehokkaasti. Yhteistyön käynnistämistä helpottavat erityisesti henkilökohtaiset kontaktit. Verkostoitumisen tuloksena sote-pilotissa päädyttiin markkinoimaan yhteisellä sähköisellä tarjottimella lasten, nuorten ja perheiden parissa työskenteleville osaamista vahvistavia verkko-opintojaksoja sekä käynnistettiin tarvekartoitus- ja suunnitteluyhteistyö gerontologian aineopinnoille.
ICT-alalla on olemassa yhteistyöverkostoja paikallisten korkeakoulutoimijoiden kesken: esimerkiksi Turku Centre for Computer Science (TUCS), monialainen Korkeakoulukumppani-verkostohanke ja tekniikan alan yhteistyöyliopisto (Finnish Institute of Technology FITech).
AVOT-hankkeessa tunnistettiin haasteeksi verkottuminen muualla Suomessa toimivien kumppaneiden kanssa. Lisähaasteena oli verkottuminen entistä tiiviimmin yrityskumppaneiden kanssa avoimen korkeakoulutuksen järjestämiseksi. Alueen yrityskentän tarpeiden tunnistamiseen ja niihin vastaamiseen korkeakoulutuksella täytyisi löytää uudet keinot. Yrityskumppanit tuottavat tuoreimman tiedon osaamistarpeista, sisältöä koulutukseen ja voivat toimia opintojaksojen kouluttajina sekä asiantuntijan rooleissa.
Kokonaiskuvan muodostaminen tarjolla olevasta kurssitarjonnasta oli yksi tunnistetuista haasteista. Kumppanien ja näille muodostettavien opetuskokonaisuuksien tunnistamisessa auttaisi kaikkien tarjolla olevien kurssien löytyminen. Tällä hetkellä opintopolku.fi-palvelu palvelee lähinnä tutkinto-opiskelijoita ja näyttää vain ne koulutukset, joiden haku on tällä hetkellä auki. Opintotarjonnan tunnistaminen edellyttää avoimen korkeakoulutoimijoiden vahvaa yhteistyötä.
Tiedekunnan ainelaitoksen toimijoiden näkökulmasta työelämälähtöisen avoimen korkeakouluopetuksen koordinoinnin tulee lähteä liikkeelle avoimesta yliopistosta. Avoin yliopisto suunnittelee alustavasti osaamiskokonaisuuden ja ehdottaa tiedekuntien ainelaitoksille opintojen sisällyttämistä tarjontaan. Uusien osaamiskokonaisuuksien suunnittelu edellyttää käsitystä kentän tarpeista ja valmiutta käydä vuoropuhelua myös tekniikan alan yritysten kanssa.
- Mitä keinoja käytetään eri korkeakoulujen avoimen korkeakouluopetuksen tarjonnan kartoittamisessa (esimerkiksi yhteydenotot korkeakouluihin, verkkosivuihin perehtyminen, yhteistyöfoorumeiden hyödyntäminen)?
- Mistä korkeakouluista löytyy tarvittavia sisältöjä vastaamaan kohdassa 1 määriteltyyn osaamistarpeeseen ja mitkä korkeakoulut tulevat mukaan yhteistyöhön?
- Minkälainen työnjako korkeakoulujen välillä on? Mikä korkeakoulu koordinoi toimintaa?
- Miten onnistuttiin löytämään yhteistyökumppaneita osaamiskokonaisuuden suunnitteluun ja toteuttamiseen? Millaisia yhteistyöverkostoja tarvitaan tulevaisuudessa?
- Miten opintotarjonnan kartoittamisen keinot toimivat? Millaisia uusia keinoja tarvitaan?
